Tunne itsesi! Ajatuksia palautumisesta

Temperamentin tunnistaminen palautumisen tukena

Synnynnäiset temperamenttipiirteet tekevät meistä alun perin erilaisia. Näiden piirteiden pohjalta kehittyy persoonallisuus. Vaikka kasvatus, ympäristö ja elämänkokemukset muovaavat persoonallisuutta, temperamentti on biologisesti pysyvä osa meitä.

Temperamentti on kuin sisäinen sävel, joka soi taustalla koko elämän ajan. Jokaisella on oma ainutlaatuinen temperamenttinsa eli joukko synnynnäisiä valmiuksia, taipumuksia ja reaktiotyylejä. Se on perusta, jolle persoonallisuus rakentuu.

Elä aidosti taipumustesi mukaisesti

Toiset meistä ovat perusluonteeltaan aurinkoisia ja tyytyväisiä, joku on taipuvaisempi alakuloon, toinen murehtimiseen tai ärtyisyyteen. Joku on impulsiivinen tai sopeutuvainen, toiselle ovat tärkeitä rutiinit ja suunnitelmista kiinni pitäminen. Toiset elävät tunteet edellä, toiset pyrkivät pohtimaan asioiden syyt ja seuraukset ja yrittävät hallita maailmaa järjen avulla.

Ihminen voi ajatella, että oma persoonallisuus on vain tahdosta kiinni ja tekee jatkuvasti itselleen vääränlaisia ratkaisuja sosiaalisen paineen, kunnianhimon tai velvollisuudentunteen ajamana. Jatkuvasti vastoin sisäisiä tarpeita toimiminen aiheuttaa kroonista stressiä.

Elämyshakuinen ihminen etsii ja tarvitsee elämäänsä jännitystä ja dopamiinimyrskyjä. Riskejä kaihtava persoonallisuustyyppi puolestaan kokee tyytyväisyyden tunnetta tutusta ja turvallisesta. Olisi hyväksi tunnistaa, kumpaa tyyppiä itse on. Taipumustensa mukaista elämää eläessä ei ehkä tarvitsisi miettiä niin paljon palautumista!

Voimaa omista arvoista ja merkityksistä

Meitä motivoivat, voimaannuttavat ja vetävät puoleensa erilaiset asiat ja meitä ohjaavat arvot. Mielipuuhassaan kukoistaa ja kokee olevansa omassa elementissään. Toinen nauttii vallasta ja päätöksenteosta siinä, missä toinen viihtyy tiimissä ja kaipaa sosiaalista kanssakäymistä.

Työn vastapainona joku sinnittelee maratonille, toinen mieluummin tanssii helmat hulmuten. Molempi parempi, kunhan tekee sitä, mikä on itselle luontaista ja mistä nauttii. Jotakuta patistavat liikkumaan yhä paremmat saavutukset, joku liikkuu laihtuakseen, kolmas rentoutuakseen luonnossa ja neljäs siksi, että liikkuminen on vaan niin mukavaa. Omien tärkeiden ja merkityksellisten asioiden oivaltaminen on tärkeä havainto, jotta voi tehdä itsensä näköisiä valintoja niin työelämässä kuin vapaalla.

Elämä muovaa – muuttuuko myös minäkuva?

Elämä muovaa persoonallisuutta; ympäröivä kulttuuri, perhe- ja työelämä, koulutus, ammatti, harrastukset, ilot ja etenkin vastoinkäymiset – ”kasvun paikat”. Tarpeet ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat.  Elämään kuuluu kriisivaiheita, joista osa kumpuaa sisältä päin, ”kasvukipuina”, osa on ulkoisen maailman synnyttämiä. On todettu, että jos raskaitakin vaiheita pitää luonnollisena osana elämää, niistä kuormittuu vähemmän.

Kun hyväksyy, että masennus ja ahdistuskin kuuluvat elämään, niitä ei niin säikähdä. Kenties helpottaa ajatella, että kyseessä on vain rankka jakso, joka menee ohi ja jolla on jokin aika ja määrä. Joskus voi itse vaikuttaa ratkaisuja tekemällä ja työskentelemällä muutokseen eteen, joskus pitää vain kestää ja odottaa ilman että itse voi juurikaan vaikuttaa olosuhteisiin. Elonpolun vaiheet kutovat elämän räsymattoon niin tummia kuin kirkkaita raitoja, mikä tekee siitä kiehtovan.

Kohti kutsumusta ja merkityksen tunnetta

Kun oppii katsomaan pettymyksiä ja epäonnistumisiaan etäämmältä, ei jää niin herkästi vellomaan katkeruuden ja katumuksen tunteisiin, vaan oppii purjehtimaan elämän tuulissa. Kenties oppii hiljakseen, mikä on itselle merkityksellisintä ja löytää oman kutsumuksensa.

Kutsumus usein muovautuu elämän edetessä. Jokin, mikä on aiemmin ollut mielekästä, tekee tilaa jollekin uudelle. Epätyydyttävään tilanteeseen juuttuneelle rohkeus tehdä muutoksia on helpottavaa ja palkitsevaa. Jos yksi askel vie harhaan, voi tehdä korjausliikkeitä.

Viktor Frankl, neurologi ja psykiatri, keskitysleiriltä selvinnyt logoterapian perustaja, on todennut: ”Se, joka tietää miksi, jaksaa mitä vain. Ken ei tiedä, ei jaksa mitään.” Intialaiset puhuvat dharmasta, sisäisestä elämäntehtävästä siinä, missä japanilaiset Ikigaista.

Ikigain voi määritellä vaikkapa niin, että se on jotain, mitä rakastat, jotain, mikä tuntuu omalta ja merkitykselliseltä, missä olet hyvä/tahdot kasvaa hyväksi ja mitä maailma tarvitsee – ja, millä pystyt elättämään itsesi.

Muuan johtaja totesi taannoin, ettei työssä tarvitse viihtyä. Toki työ sisältää aina myös paljon rutiiniluonteista ja arkista, mutta jos työpaikalla on hyvä ilmapiiri ja työ on sopivasti resursoitu, ovat tuloksetkin yleensä paremmat.  Eikä synny niin paljon palautumisvelkaa.

Työn imuksi kutsutaan työhön liittyvää innostusta ja merkityksellisyyden kokemusta, mikä on mahdollista joka ammatissa. Se on työhön liittyvä myönteinen tunne- ja motivaatiotila, jolle on ominaista tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Työ on monin tavoin hyvinvointia ylläpitävä tekijä, joka antaa elämälle mielekästä, kehittävää tekemistä. Se myös liittää meidät yhteiskuntaan ja yhteisöihin ja luo merkityksellisyyden tunnetta. Kyseessä on usein paljon enemmän kuin elannon ansaitseminen.

Työ saattaa myös uuvuttaa. Uupumuksen syntyyn vaikuttaa ristiriita työn vaatimusten, työntekijän voimavarojen ja kenties arvojenkin suhteen. Joko työn tai oman itsen merkityksellisyyden tunteen katoaminen nakertaa voimavaroja.

Pysähdy, kysy ja kuuntele itseäsi

Käy silloin tällöin kehityskeskustelu itsesi kanssa ja kysy, mitä sinulle itsellesi kuuluu? Työstressin oravanpyörässä juostessa on viisasta hetkeksi pysähtyä ja katsoa stressiä silmiin. Omia ajatuksiaan ja toimintatapojaan kannattaa välillä tarkastella ja haastaa. Usein pahin orjapiiskuri asustaa omassa takaraivossa.

Joskus on syytä myös miettiä, mihin asioihin työssä käyttää energiaansa ja minkälaisia korjausliikkeitä oma (työ)hyvinvointi mahdollisesti vaatisi.  Onko tietoja, taitoja, osaamista riittävästi työn hoitamiseen? Tarvitseeko koulutusta, selkiytystä työnkuvaan, apua priorisointiin tai keskusteluapua? Pitäisikö keskustella työtilanteesta esihenkilön kanssa tai poiketa juttelemassa työterveyshuollossa? Hakeutua työnohjaukseen?

Usein asioiden tiedostaminen, puheeksi ottaminen ja jäsentely, sekä pohdiskelu eri näkökulmista jo lähtevät viemään tilannetta parempaan suuntaan ja helpottavat oloa. On myös hyvä muistaa, ettei esihenkilö välttämättä ole perillä siitä, millaisia tehtäviä sinulle on kertynyt ja mihin aikasi käytät, jollet informoi häntä. Meillä on myös herkkyyskausia, jolloin jotkut asiat vaativat huomiota ja on helpompi tehdä muutoksia.

Palautuminen on taito – ja valinta

Luovumme stressin myötä usein ensin mukavista, vapaaehtoisista asioista. Jäljellä jää karuin arki. Tingimme unesta, syömisestä ja liikunnasta, ystävien tapaamisesta – kaikenlaisesta sellaisesta, joka voisi sulostuttaa arkea ja antaa voimia. Stressistä palautuminen on paitsi kehon luontaista toimintaa, myös taitolaji, jota voi opetella ja jossa voi kehittyä.

Viisaus on sisälläsi – kuunteletko sitä ja elätkö arvojasi todeksi? Olisiko juuri nyt oikea aika luopua jostain, joka kuormittaa sinua – oli se sitten turha tapa tai jotain isompaa? Entä, mitä sellaista voisit jo tänään aloittaa, mikä saisi olosi tuntumaan paremmalta? No aloita!

Palauttavaa kesää!

Kirjoittaja:

Selina Selin
työterveyslääkäri